Joonan kertomus

Kuva 1

Tämä on mies nimeltä Joona. Hän eli hyvin kauan sitten kaukaisessa maassa. Hän oli profeetta, mikä tarkoittaa, että Jumala puhui Joonalle ja antoi hänelle erilaisia tehtäviä. Eräänä päivänä Jumala sanoi Joonalle: ”Mene Niniveen, suureen kaupunkiin, ja huuda, että Jumala on nähnyt kaiken sen pahan, mitä ihmiset siellä ovat tehneet. Siksi Ninive tuhotaan 40 päivän kuluessa!” (Joona 1,2, Joona 3,2 ja Joona 3,4). Mutta Joona ei halunnut mennä Niniveen. Hän ei pitänyt siellä asuvista ihmisistä, jotka olivat tehneet monia pahoja asioita.

Kuva 2

Joona halusi yrittää piiloutua Jumalalta. Niinpä hän meni merelle ja löysi veneen, joka oli lähdossä kauas pois! (Joona 1,3).

Tässä kohtaa voisi kysyä lapsilta: ”Luuletteko, että on mahdollista piiloutua Jumalalta?”.. La barna komme med sine tanker. Oppsummer dialogen ved å si noe slikt som: ”Jumala näkee meidät ja pitää meistä huolta, missä tahansa olemmekin! Niin oli myös Joonan kohdalla.”

(Positiivinen lähestymistapa on tässä yhteydessä tärkeä, ja tavoitteena on antaa lapsille myönteinen tunne siitä, että Jumala voi aina pitää heistä huolta ja olla heidän tukenaan, vaikka olisimme tehneet jotain väärin).

Kuva 3

Jumala halusi, että Joona kuuntelisi häntä vielä kerran, jotta hän ymmärtäisi, kuinka tärkeää Jumalalle oli, että hänen piti mennä Niniveen. Siksi Jumala lähetti voimakkaan tuulen, ja merellä nousi suuri myrsky. Laiva, jolla Joona matkusti, oli jäämässä aaltojen murkaamaksi! Merimiehet pelästyivät ja rukoilivat epäjumaliaan. He alkoivat heittää laivassa olevia tavaroita mereen, jotta laiva olisi kevyempi.

Kuva 4

Mutta Joona nukkui veneen alahuoneessa. Veneen kapteeni löysi hänet ja sanoi: ”Miten voit nukkua nyt? Nouse ylös ja rukoile Jumalaasi! Joona tajusi, että Jumala oli lähettänyt myrskyn saadakseen hänen huomionsa. Joona sanoi, että merimiehet saisivat heittää hänet mereen, koska hän tiesi, että silloin myrsky laantuisi. Merimiehet eivät halunneet tehdä niin. He yrittivät soutaa takaisin rantaan, mutteivät onnistuneet.

Kuva 5

Lopulta he heittivät Joonan mereen ja rukoilivat Jumalaa antamaan heille anteeksi tekonsa. Heti kun Joona oli pudonnut mereen, myrsky laantui ja meri tyyntyi (Joona 1:4-16).

Kuva 6

Jumala antoi valtavan kalan tulla ja niellä Joonan. Hän halusi antaa Joonalle toisen mahdollisuuden päättää täyttää saamansa tehtävän. Joona vietti kolme päivää ja kolme yötä suuren kalan vatsassa.

Kuva 7

Olessaan siellä kalan vatsassa Joona rukoili Jumalaa: ”Tiedän, että kuulet minua meren uumenissakin! Sinä heitit minut tänne keskelle meren syvyyksiä. Merilevä kietoutui pääni ympärille. Mutta, Herra, Jumalani, sinä pelastit minut kuolemalta! Ja minä kiitän sinua. Minä teen sen, mitä olen sinulle luvannut!” (Joona 2,1-10).

Kuva 8

Jumala kuuli Joonan rukouksen kalan vatsasta ja käski kalan oksentaa Joonan rantaan. (Joona, 2,11)

Kuva 9

Kuva 10: Toisen kerran Jumala käski Joonaa menemään suureen Niniven kaupunkiin ja huutamaan siellä asuville Jumalan tärkeän viestin. Joona nousi ylös ja käveli pitkän matkan Niniveen täyttääkseen Jumalan käskyn. Hän saapui Niniveen ja käveli kaupungin läpi. Hän huusi: ”40 päivän kuluttua Ninive tuhoutuu!” Silloin Niniven kansa, joka oli aiemmin uskonut epäjumaliin ja tehnyt monia pahoja tekoja, uskoi Jumalaan. Jumala näki, että Niniven kansa katui kaikkea pahaa, mitä se oli tehnyt, ja että se päätti nyt lopettaa sen tekemisen ja uskoa mieluummin Jumalaan. Jumala katui sitä, että hän oli sanonut, että kaupunki pitäisi tuhota, eikä hän kuitenkaan tehnyt sitä. (Joona 3).

Kuva 10

Sitten tapahtui jotain outoa! Joona oli vihainen siitä, että Jumala ei sittenkään tuhonnut kaupunkia, ja hän pelkäsi, että muut sanoisivat, ettei hän ollut oikea profeetta, koska kaupunkia ei sittenkään tuhottu. Hän ajatteli enemmän itseään kuin kaikkia Niniven asukkaita. Hän ei onnistunut valitsemaan hyvää ja iloitsemaan siitä, että heillä meni hyvin. Se teki Jumalan surulliseksi. Jumala sanoi Joonalle, että on tärkeämpää välittää muista kuin ajatella vain itseään. Translated with DeepL.com (free version)

Jumala, jolle Joona puhui tässä tarinassa, on sama Jumala, jolle me voimme puhua sydämessämme tänään. Jumala on aina sama. Hän on armollinen ja ystävällinen. Hän rakastaa ihmisiä ja haluaa, että kaikki ovat hyviä toisilleen. Jumlala on antanut meille kaikille tärkeän tehtävän, ja se on olla hyvä niille, joiden kanssa olemme tekemisissä.